Eilen päivällä tuli yhtäkkiä tosi pimeää. Istuin ikkunan ääressä ulos katsellen. Mies takapihalla luki riippumatossa. Sitten ilman varoitusta isot puut kääntyivät vaakatasoon. Ihan kuin joku iso käsi olisi ravistellut niitä. Mies takapihalla ihmetteli kovin matalia ja ihmeellisesti pyöriviä pilviä. Rytisi, kun puunkappaleita hojahti maahan. Nyt jo satoi niin ettei pihaa enää nähnyt.

Ryminä jatkui ja nappasin pojan olohuoneesta mukaan kellarikerrokseen. Siellä kuuntelimme jatkuvaa ryminää ihan kuin olisi ukkonen jyrissyt, tätä onneksi vaimeaa jyrinää tosin jatkui parikymmentä minuuttia putkeen. Tornadoja kokeneet kertovat, että siltä tornado kuulostaa.

Toinen poika oli juuri tulossa koulusta, mutta eivät antaneet kenenkään lähteä kotiin. Koulussa lapset oli komennettu lattialle makaamaan kädet pään suojaksi. Siellä makasivat seuraavat 40  minuuttia hikisessä pienessä parakissa.

Meille onneksi sähköt palautuivat illalla. Takapihalle ei nyt parane mennä koska puiden latvoissa on niin monta iso puunkappaletta poikittain, jotka voivat rymistä alas milloin vain. Eikä edes kiinnosta vaikka tulisivat talon päälle, vuokraisäntä kun ajaa meitä talosta ulos. Tänään luvassa lisää myrskyä ja tornadovaroituksia.