Nyt meikäläisen makunystyrät jämähtivät aasialaiseen ruokaan totaalisesti. Olen pari kertaa käynyt ruokaostoksilla korealaisessa marketissa ja siellä on kaikkea eksoottista tarjolla. Minä tietysti ostelin itselleni tutumpia tuotteita, kuten tuorenuudeleita, kimchiä, ohutta wokkilihaa ja aasialaisia kastikkeita sekä vesikrassia, joka on ilmeisen loistava ravintoarvoiltaan. Sen makukaan ei ole pöllömpi. Olen laittanut nuudeliwokkia ruuaksi ja jopa pojatkin ovat syöneet niitä. Potkua olen lisännyt omaan annokseeni jälkikäteen, samoin kuin pähkinöitä. Nami, nami.

Tänään olin kylässä ja kiinalainen emäntä tuli varsin iloiseksi tuliaisistani, bambunversoista. Nimittäin meidän takapihalla rehottaa bambu. Lajikkeesta en tiedä sen enempää, emäntä arveli sitä kevätbambuksi. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta sen tiedän, että tuo onneton bambu, joka tunkee ylös maasta joka puolella, on syötävää ja se valtaa puutarhaa sikana. Nuoret bambun versot ovat herkkua, kuulemma, ja joka puolella Aasiaa kaikki syövät niitä. Emäntä oli juuri käynyt kiinalaisessa lähimarketissa ja ostanut sieltä kallista bambunvartta, joka ei ole niin herkullista kuin nämä nuoret versot, joita revin irti maasta joka päivä. Emäntä hetimmiten kuori ja pilkkoi verson keittokattilaan ja herkutteli heti perään koko keiton napaansa. Nyt hän haluaa selvittää milloin minun kannattaa versot noukkia eli antaa niiden hieman kasvaa isommiksi, eikä niitä saa heittää mäkeen, vaan tehdä niistä herkkuja. Luulen, että raijaan emännälle nuo versot laitettavaksi.