Ranskalaisten perunoiden luvatussa maassa oli kokeiltava miten onnistuisi omatekemät. Muistan, että ystäväperheemme Herttoniemestä kehui joskus kovasti omatekoisten hyvää makua, joten odotukset olivat korkealla. Tosin, täkäläisistä keitinöljyvaihtoehdoista ei ollut käsitystä. Valitsin kaupasta halvimman ja monikäyttoisimmän eli 100% canola-öljyn. (Vielä täytyy jostakin onkia selville, mitä paikalliset itse käyttävät.) Paistamisen jälkeen voisi viisastella, että ko. öljy ei kuumentunut tarpeeksi ja lopputulos oli kyllä kauniin ruskea, muttei ulkoa rapea ja sisältä pehmeä. Perunoiden lajikettakin täytyy vielä tutkailla ennen seuraavaa kertaa. Nyt käytin tavallisinta perunalajiketta, joka oli hieman jauhoinen. Kyllähän noita nyt söi, parempia kuin valmisversiot pikaruokaloissa. Tänään ei muuta kummallista. Kylmää ja tuulista keliä.